SUOMI

Kanan kuolema

FRANÇAIS

La mort de la petite poule


Kukko ja kana pieni menivät muinoin yhdessä pähkinä-vuorelle ja päättivät keskenänsä, että kumpi vain ensiksi pähkinän löytäisi, hän siitä kumppanillensa jakaisi toisen puolen. Kana pian löysikin oikein tavattoman suuren pähkinän, mutta eipä tuosta mitään hiiskunutkaan, vaan tahtoi yksin syödä kaiken. Mutta tuopa oli niin suuri, ett'ei hän saanut sitä nieltyksi, vaan se kurkkuun istui, ja tästäpä nyt kana pelkäämähän, että ehkä tukehtuisi. Hän siis hätääntyneenä huusi: "kukko rakas; juokse, minkä suinkin jaksat, minulle vettä noutamaan, sillä muuten varmaankin tukehdun." Kukko lähti pötkimään kaivolle ja sanoi sinne ennätettyänsä: "kaivo kulta! anna minulle vettä! kanaseni pähkinä-vuorella makaa, hän on saanut suuren pähkinän kurkkuunsa ja ompi tukehtumaisillansa." Kaivo vastasi: "juokse ensin morsiamen luoksi sekä tuo sieltä punaista silkki-lankaa." Kukko morsiamen tykö juoksi ja sanoi sitten hänelle: "anna, kiltti morsian, minulle punaista silkki-lankaa! langan annan kaivolle, kaivo minulle vettä antaa ja veden minä kannan kanaselleni, joka pähkinä-vuorella makaa; hän on suuren pähkinän kurkkuunsa saanut sekä on nyt tukehtumaisillaan." Morsian vastasi: "juokse ensin noutamaan pikku kiehkuraani, joka jäi paju-pensahasen riippumaan." Nyt kukko pensaalle juoksi, otti oksalta kiehkuran ja toi sen morsiamelle, morsian antoi kukolle silkki-langan, langan vei kukko kaivolle ja kaivo hänelle antoi vettä. Kukko nyt veden kantoi kanallensa, mutta tuopa oli jo tukehtumaan ehtinyt ennen, kuin kukko perille pääsi, ja makasi nyt siinä liikahtamata, ihan hengetönnä. Tätäpä kukko niin kovasti suri, että se ääneensä itkemään rupesi, ja kaikki elävät tulivat kanan kovaa onnea surkuttelemaan; kuusi pientä hiirtä rakensi vähäiset vaunut, joissa kana oli haudalle vietävä, ja kun vaunut oli valmiiksi saatu, hiiret valjaihin menivät ja itse kukko istui ajajaksi. Mutta tiellä heitä kettu kohtasi. "Minne matkasi, kukko hyvä?" - "Minä kanaani menen hautaamaan." - "Suvaitsetko minun tulla mukahasi?"
Un jour, la petite poule se rendit avec le petit coq sur la colline aux noyers et ils décidèrent que celui qui trouverait un cerneau de noix devrait le partager avec l'autre. Voilà que la petite poule trouva une noix très, très grosse, mais elle se garda bien de le dire et voulut la manger toute seule. Cependant, la noix était si grosse que la petite poule ne parvint pas à l'avaler et qu'elle lui resta coincée dans le gosier, si bien qu'elle eut peur de s'étouffer. La petite poule se mit alors à crier aussi fort qu'elle le pouvait: « Petit coq, je t'en supplie, cours aussi vite que tu peux me chercher de l'eau au puits, sinon je vais étouffer! » Le petit coq courut au puits aussi vite qu'il le pouvait et dit à celui-ci: « Puits, il faut que tu me donnes de l'eau: la petite poule est sur la colline aux noyers, elle a avalé une grosse noix et elle est sur le point d'étouffer. » Le puits répondit: « Va d'abord voir la mariée et dis-lui de te donner de la soie rouge. » Le petit coq courut trouver la mariée: « Mariée, il faut que tu me donnes de la soie rouge: je donnerai la soie rouge au puits, et le puits doit me donner de l'eau, et l'eau, je l'apporterai à la petite poule; elle est sur la colline aux noyers, elle a avalé une grosse noix et elle est sur le point de s'étouffer avec. » La mariée répondit: « Cours d'abord me chercher ma couronne de fleurs, elle est restée accrochée à un saule. » Le petit coq courut alors vers le saule, décrocha la couronne de la branche et l'apporta à la fiancée, et la fiancée lui donna de la soie rouge qu'il apporta au puits qui lui donna de l'eau en échange. Le petit coq apporta alors l'eau à la petite poule, mais quand il arriva, la petite poule s'était étouffée entre-temps, elle gisait morte et ne bougeait plus. Le petit coq fut alors si triste qu'il se mit à pousser de grands cris, et tous les animaux accoururent pour plaindre la petite poule. Six souris construisirent une petite voiture pour transporter la petite poule jusqu'à sa tombe. Quand la voiture fut prête, elles s'y attelèrent et le petit coq prit les rênes. Mais en chemin, ils rencontrèrent le renard:

- Où vas-tu, petit coq?

"Tule, mutta taakse istu,
- Je vais enterrer ma petite poule.

täällä sinä liioin painat."
- Puis-je venir avec toi?

- Oui, mais monte à l'arrière de la voiture, car à l'avant, mes petits chevaux ne le supporteraient pas.

Kettu nyt meni istumaan vaunujen ta'an ja sitten sinne vielä tuli susi, karhu, hirvi, jalopeura ja kaikkia metsän eläviä. Näin nyt kelpo vauhtia mentiin eteen-päin, kunnes tultiin erään puron rannalle. "Mitenkä tästä ylitse pääsemme?" huudahti kukko. Siellä puron reunalla makasi oljen-korsi, joka sanoi: "minä sillaksi laskeun puron poikki, jotta saatatte ylitseni ajaa." Mutta kun nuot kuusi hiirtä tuli sillalle, luikahti niitten alta korsi, vaipuen vetehen, ja hiiret myöskin putosivat sinne sekä hukkuivat kaikki. Oltiimpa nyt taaskin pahassa pulassa, mutta nytpä hiili tuli apuansa tarjoamaan sanoen: "minähän laskeun virran poikki, että pääsette ylitseni toiselle puolelle." Sen hiili nyt tekikin, mutta kovaksi onneksi vesi siihen koski hiukkasen, josta se kihisten sammui ja kuoli. Kun kivi tämän havaitsi, tuon tuli kukko raukkaa sääli, ja se nyt laskeutui veden poikki. Silloin kukko itse meni vaunuja vetämään, mutta kun hän toiselle rannalle piankin päästyänsä oli kedolle laskenut kana vainajan ja sitten sinne koetti hinata myöskin noita toisia, jotka vaunujen takana istuivat, tämä hänelle liian raskaaksi kävi, kovin monta kun siinä oli painamassa, vaunut nyt takaisin vyöryivät ja niissä oliat toinen toisensa päällitse putosivat vetehen sekä hukkuivat kaikin. Kukko siis jäi yksin kuolleen kanansa kanssa, ja tälle hän nyt haudan kaivoi, laski vainajan sinne, laittoi haudalle kummun sekä istui siihen suremaan, kunnes itsekin kuoli; ja nytpä siis viimeinenkin oli Manan maihin muuttanut.
Le renard monta donc à barrière, puis il en fut de même pour le loup, l'ours, le cerf, le lion et tous les animaux de la forêt. Le voyage se poursuivit ainsi jusqu'à ce qu'ils arrivent à un ruisseau. « Comment allons-nous passer sur l'autre rive? » demanda le petit coq. Près du ruisseau, il y avait un brin de paille qui dit: « Je vais me mettre en travers du ruisseau, comme ça vous pourrez passer. » Mais quand les six souris arrivèrent sur le pont, le brin de paille glissa et tomba dans l'eau. Les six souris tombèrent toutes à l'eau, elles aussi, et se noyèrent. Ils furent alors dans le même embarras qu'avant. Mais un morceau de charbon qui passait par là leur dit: « Je suis assez grand, je vais m'allonger par-dessus l'eau et vous passerez sur moi. » C'est ce qu'il fit, mais malheureusement, il frôla l'eau. Alors, il émit un sifflement et s'éteignit: il était mort. Voyant cela, une pierre eut pitié du petit coq et voulut l'aider en s'allongeant par-dessus l'eau. Le petit coq tira alors lui-même la voiture. Une fois qu'il l'eut fait passer de l'autre côté et qu'il fut sur la terre ferme avec la petite poule morte, il voulut tirer aussi les autres animaux qui étaient montés derrière. Mais ils étaient trop nombreux, si bien que la voiture bascula en arrière et que tout le monde tomba dans l'eau et se noya. Il ne resta plus que le petit coq, tout seul avec la petite poule morte. Il lui creusa une tombe, l'allongea dedans et fit une petite butte au-dessus sur laquelle il s'assit. Et il se morfondit jusqu'à mourir lui aussi. Et alors tout fut mort.





Vertailla kahta kieltä:













Donations are welcomed & appreciated.


Thank you for your support.