SUOMI

Käärmesatuja

ENGLISH

Stories about snakes


I.

Oli muinoin lapsukainen, jolle äiti joka ilta antoi maitoa kupillisen sekä nisu-leivän palasen, ja lapsi pihalle istuutui saaliinensa. Mutta kun se syömään rupesi, tuli haltia-käärme kivi-aidan raosta madellen, pisti päänsä kuppihin ja alkoi myöskin syödä. Lapselle siitä oli iloa, ja kun tuo pikkarainen siellä istui, kuppi kädessä, eikä käärme kohta viereen tullut, hän sille huusi:

"käärme! joudu luokseni,
tule, pieni, tyköni!
maitoa sä maiskuta,
leipää älä unhota!"

Silloin haltia-käärme kiiruusti sinne saapui ja nautti mielihyvällä osansa. Myöskin osoitti se kiitollisuutta, sillä sala-aartehistostaan se lapselle toi kaikellaisia kauniita kapineita, kiiltäviä kiviä, helmiä ja kultaisia leikki-kaluja. Mutta käärme ainoastansa maitoa joi eikä leipään koskenutkaan. Lapsi sentähden kerta otti pikku lusikkansa, naputti sillä hiljaa tuota kumppaniansa päähän ja sanoi: "syö myöskin leipää, sinä lölleröinen!" Äiti, joka oli kyökissä, kuuli, että lapsi jonkun kanssa puhui, ja nähtyään, että se lusikallaan käärmettä tavoitteli, sieppasi hän halon, juoksi pihalle ja tappoi tuon kiltin elävän.

Siitä saakka lapsi muuttumaan rupesi. Niin kau'an, kuin käärme oli sen ruoka-kumppanina, se yhä kasvoi ja voimistui, mutta nyt sen ihanista poskista puna katosi ja pienokainen laihtumistansa laihtui. Eikä aikaakaan, jopa rupesi öisin kuolon- varpunen uikuittamaan, kultarinta-kerttunen lehtiä ja pieniä oksia kokoeli, ja pian sen jälkehen lapsi parilla nukkui kuoleman unta.

II.

Eräs orpolapsi kaupungin muurin ääressä istui kehräämässä ja näki silloin tarha-käärmeen tulevan rei'ästä mataen muurin alta. Vilppaasti hän viereensä levitti sinisen silkkihuivinsa, jommoisiin nuot käärmehet ovat hyvin mieltyneet, ja joita kohden aina tulevat. Vaattehen huomattuansa käärme takaisin läksi, mutta palasi piankin, tuoden tullessansa pienen kulta- kruunun, laski sen visusti huivin päälle ja kiersi sitten tiehensä. Tyttö päähänsä pani kruunun, se kirkkaasti kimalteli ollen hienoista kulta-kuiduista tehtynä. Hetkisen kuluttua käärme sinne toistamiseen palasi, mutta kosk'ei se enään kruunua nähnyt, suikersi se muurin juurelle ja huiski suruissansa päätään kiviä vasten niin kauan, kuin vain hiukankin vielä kesti voimia, kunnes viimein makasi siinä kuoliana. Jos tyttö olisi antanut kruunun olla paikallaan, käärme varmaankin olisi tuonne tuonut luolastaan aartehiansa vielä enemmän.

III.

Haltia-käärme huusi: "huhuu, huhuu!" Lapsi sanoi: "tule ulos piilostas!" Käärme tulikin ja lapsi siltä kysyi sisartansa: "oletko missään Punasukkaa nähnyt?" Käärme vastata tokasi: "empä vainenkaan; mutta entähän sinä sitten? huhuu, huhuu, huhuu!"
There was once a little child whose mother gave her every afternoon a small bowl of milk and bread, and the child seated herself in the yard with it. When she began to eat however, a snake came creeping out of a crevice in the wall, dipped its little head in the dish, and ate with her. The child had pleasure in this, and when she was sitting there with her little dish and the snake did not come at once, she cried,

"Snake, snake, come swiftly
Hither come, thou tiny thing,
Thou shalt have thy crumbs of bread,
Thou shalt refresh thyself with milk."

Then the snake came in haste, and enjoyed its food. Moreover it showed gratitude, for it brought the child all kinds of pretty things from its hidden treasures, bright stones, pearls, and golden playthings. The snake, however, only drank the milk, and left the bread-crumbs alone. Then one day the child took its little spoon and struck the snake gently on its head with it, and said, "Eat the bread-crumbs as well, little thing." The mother, who was standing in the kitchen, heard the child talking to someone, and when she saw that she was striking a snake with her spoon, ran out with a log of wood, and killed the good little creature.
From that time forth, a change came over the child. As long as the snake had eaten with her, she had grown tall and strong, but now she lost her pretty rosy cheeks and wasted away. It was not long before the funeral bird began to cry in the night, and the redbreast to collect little branches and leaves for a funeral garland, and soon afterwards the child lay on her bier.

Second Story.

An orphan child was sitting on the town walls spinning, when she saw a snake coming out of a hole low down in the wall. Swiftly she spread out beside this one of the blue silk handkerchiefs which snakes have such a strong liking for, and which are the only things they will creep on. As soon as the snake saw it, it went back, then returned, bringing with it a small golden crown, laid it on the handkerchief, and then went away again. The girl took up the crown, it glittered and was of delicate golden filagree work. It was not long before the snake came back for the second time, but when it no longer saw the crown, it crept up to the wall, and in its grief smote its little head against it as long as it had strength to do so, until at last it lay there dead. If the girl had but left the crown where it was, the snake would certainly have brought still more of its treasures out of the hole.

Third Story.

A snake cries, "Huhu, huhu." A child says, "Come out." The snake comes out, then the child inquires about her little sister: "Hast thou not seen little Red-stockings?" The snake says, "No." - "Neither have I." - "Then I am like you. Huhu, huhu, huhu."




Vertailla kahta kieltä:













Donations are welcomed & appreciated.


Thank you for your support.