De zoete pap


Makea puuro


Er was eens een arm vroom meisje dat alleen met haar moeder leefde en ze hadden niets meer te eten. Toen ging het kind naar het bos en daar zag ze een oude vrouw die al wist wat het meisje nodig had en ze gaf haar een pannetje en als ze daar tegen zei:
"Potje, kook!"
dan kookte het heerlijke zoete gerstepap, en als ze zei:
"Potje, stop!"
dan hield het weer op met koken.
Het meisje bracht het pannetje naar haar moeder en nu was de armoede en de honger voorbij en ze aten zoete pap zo vaak ze wilden.
Toen op een keer het meisje was uitgegaan, zei de moeder:
"Potje, kook!"
en het kookte en ze at tot ze genoeg had, maar nu wilde ze dat het pannetje weer ophield, maar ze wist het woord niet meer. Dus kookte het door, en de pap kwam over de rand en het kookte steeds maar door. De keuken vol pap en het hele huis vol pap, en het huis ernaast vol pap en de straat vol pap, alsof het de hele wereld wilde verzadigen. En er heerste de grootste nood en niemand wist raad. Eindelijk, toen er nog maar een enkel huis over was, kwam het meisje thuis en zei:
"Potje, stop!"
en toen hield het op met koken en wie naderhand weer de stad in wilde, moest zich door de pap heen eten.
Olipa kerran köyhä, hurskas tyttö, joka eli yksin äitinsä kanssa, mutta heillä ei ollut enää mitä syödä. Tyttö läksi metsään ja kohtasi vanhan eukon, joka tiesi, mikä huoli häntä painoi. Eukko lahjoitti hänelle padan ja neuvoi häntä sanomaan: "Pata kiehu!," niin pata keitti hyvää, makeata jauhopuuroa, ja kun sille sanoi: "Pata seis!," niin se lakkasi kiehumasta.
Tyttö vei padan äidille, ja nyt ei köyhyys eikä nälkä heitä enää kiusannut, vaan he söivät makeata jauhopuuroa niin usein, kuin mieli teki.
Kerran, kun tyttö oli ulkona, sanoi äiti: "Pata kiehu!," ja pata kiehui ja äiti söi vatsansa täyteen, mutta kun hän aikoi pysäyttää kiehumisen, niin hän ei enää muistanutkaan sanoja. Niinpä pata kiehui kiehumistaan niin, että koko keittiö ja talo tuli täyteen puuroa, vieläpä naapuritalokin ja koko katu, ikäänkuin pata olisi tahtonut syöttää koko maailman, ja hätä oli nyt niin suuri, ettei kukaan tietänyt, miten siitä pelastua. Vihdoin, kun kaikki muut talot, yhtä ainoaa lukuunottamatta, olivat täynnä puuroa, tuli tyttö kotiin ja sanoi: "Pata seis!" Ja heti pata lakkasi kiehumasta. Mutta kaikkien, jotka halusivat tulla kaupunkiin, oli pakko syödä itsensä puuron läpi.