Bir kralın üç oğlu vardı, üçünü de çok seviyordu. Ölümünden sonra kimin kral olacağına karar vermesi gerekiyordu. Nitekim ölüm döşeğindeyken onları yanına çağırarak şöyle dedi: "Sevgili çocuklar! Bu işi düşündüm taşındım, size de açayım, içinizden en tembeli kimse, o kral olsun!"
Bunun üzerine en büyük oğlan, "Baba, krallık benim olmalı. Çünkü ben yatıp uyumaya başladığımda gözümden bir damla yaş aksa bile ona hiç dokunmuyorum ki, uykum kaçmasın!"
Ortanca oğlan, "Baba, krallık benim! Çünkü ben o kadar tembelim ki, ayaklarımı ısıtmak için ocak başına geçtiğimde yansa bile geri çekmeye üşenirim."
Küçük oğlan da şöyle dedi: "Baba, kral ben olmalıyım; çünkü o kadar tembelim ki, beni asmak üzere boynuma ip geçirseler ve de elime keskin bir bıçak verip ipi kesmeme izin verseler, asılırım da yine o bıçakla ipi kesmeye üşenirim!" Bunu duyan babası, "En tembel şenmişsin, krallık senin olsun" dedi.
Eräällä kuninkaalla oli kolme poikaa, jotka kaikki olivat hänelle yhtä rakkaita, eikä hän tietänyt, kenenkä hän heistä määräisi tulemaan kuninkaaksi hänen kuoltuaan. Tunnettuaan kuoleman-hetkensä lähestyvän kutsui hän vuoteensa ääreen kaikki poikansa ja sanoi heille: "rakkaat lapseni! minulla on teille jotakin sanottavaa, jota tarkoin olen miettinyt: joka teistä laiskin lienee, hän on kuninkaaksi pääsevä minun kuoltuani." Silloin vastasi vanhin: "isä kulta! minumpa siis on valtakunta, sillä minä niin laiska olen, että kun maata panen ja minua nukuttaa, en viitsi silmiäni ummistaa, en, vaikka niihin tomua tuoksutettaisiin." Toinen sanoi: "isäni! minun on valtakunta, sillä minä olen niin laiska, että kun lieden edessä istun lämmittelemässä, annan ennen kanta-pääni palaa, kun viitsin koipiani vetää kuumasta poijes." Kolmas taas vakuutti: "minun maar on valtakunta, sillä minä vasta laiska olen: vaikka minua ai'ottaisiin hirttää ja nuora jo olisi kaulassani, mutta joku kurkoittaisi minulle terävän veitsen, jolla saattaisin nuoran katkaista, niin tottapa ennen jättäisin itseni hirtettäväksi, kuin nostaisin kättäni, veistä ottaakseni." Tämän kuultuansa päätti isä: "sinäpä laiskuudessa etevin! sinun pitää kuninkaaksi pääsemän."