从前有个小女孩，从小父母双亡，她穷得没有地方住，也没有床儿睡，除了身上穿的衣服和手里拿的一块面包外，什么也没有了，就是那面包也是个好心人送的。 她心地善良，待人诚恳，但她无依无靠，四处流浪。
一次她在野外遇了一位穷人，那人说："行行好，给我点吃的，我饿极了。"小姑娘把手中的面包全部给了他。 往前走了没多久，她又遇到了一个小男孩，哭着哀求道："我好冷，给我点东西遮一遮好吗？"小女孩听了，取下了自己的帽子递给他。 然后她又走了一会儿，她看见一个孩子没穿罩衫，在风中冷得直发抖。 她脱下了自己的罩衫给了他。 再走一会儿又有一个在乞求一件褂子，她把自己的给了她。 最后，她来到了一片森林，这时天色渐渐暗起来了。 走着走着又来了一个孩子，请求她施舍一件汗衫，这个善良的小女孩心想："天黑了，没有人看我，我完全可以不要汗衫。"想着就脱下了自己的汗衫给了这孩子。 当她就这样站着，自己一点东西也没有时，突然有些东西从天上纷纷落了下来，一看尽是些硬梆梆、亮晶晶的银元。 虽然她刚才还把汗衫给了人，现在身上却穿着一件崭新的亚麻做的汗衫，小女孩马上把银元拣起装在了兜里，终生不再缺钱用。
一次她在野外遇了一位穷人，那人说："行行好，给我点吃的，我饿极了。"小姑娘把手中的面包全部给了他。 往前走了没多久，她又遇到了一个小男孩，哭着哀求道："我好冷，给我点东西遮一遮好吗？"小女孩听了，取下了自己的帽子递给他。 然后她又走了一会儿，她看见一个孩子没穿罩衫，在风中冷得直发抖。 她脱下了自己的罩衫给了他。 再走一会儿又有一个在乞求一件褂子，她把自己的给了她。 最后，她来到了一片森林，这时天色渐渐暗起来了。 走着走着又来了一个孩子，请求她施舍一件汗衫，这个善良的小女孩心想："天黑了，没有人看我，我完全可以不要汗衫。"想着就脱下了自己的汗衫给了这孩子。 当她就这样站着，自己一点东西也没有时，突然有些东西从天上纷纷落了下来，一看尽是些硬梆梆、亮晶晶的银元。 虽然她刚才还把汗衫给了人，现在身上却穿着一件崭新的亚麻做的汗衫，小女孩马上把银元拣起装在了兜里，终生不再缺钱用。
Oli ennen aikaan tyttö pikkarainen, jonka isä ja äiti olivat Manalaan muuttaneet, jättäen lapsi parkansa niin köyhäksi, ettei hänellä enään ollut mökkistäkään asunnoksensa, ei vuodetta, mihinkä olisi levolle laskenut, eikä edes mitään muuta, paitsi net vaatteet, jotka olivat hänen yllänsä, sekä leipä-palanen, jonka oli eräs armelias ihminen hänelle antanut. Mutta tyttö oli hyvä ja hurskas. Ja koska koko mailma näin oli hänen hylännyt, läksi hän mieron tietä astumaan, vahvasti luottaen Jumalan laupiutehen.
Silloin tuli häntä vastaan köyhä mies, joka sanoi: "oi anna minulle syötävää riikusen, minun on kova nälkä!" Tyttö hänelle antoi leivän-palansa, lausuen: "Jumala tämän siunatkoon," ja jatkoi taas matkaansa. Sitten hän tapasi lapsen, joka valittaen virkkoi: "päätäni kovin viluttaa, anna minulle sen peitteheksi jotakin." Silloin tyttö otti päästänsä huivin ja lahjoitti lapselle tuon. Mutta kun hän oli vähän matkaa kulkenut, tuli taaskin lapsi, jolla ei takkia ollut ja joka oli aivan viluissansa; tälle tyttö antoi liivinsä; ja kappaleen matkan päästä häntä vieläkin kohtasi yksi, joka häneltä hametta pyysi, ja senkin tyttönen antoi yltänsä. Viimein hän juuri pimeän tullessa joutui suureen metsään. Silloin hänen luoksensa vielä tuli lapsi, joka paitaa pyysi. Tuo hellä-sydämminen tyttö itseksensä ajatteli: "onhan nyt jo niin pilkko pimeä, ettei kukaan minua enään näe, minun kyllä, sopii antaa paitani tuolle raukalle," ja riisuipa paitansa sekä antoi senkin pois.
Ja kun hän siinä siis kaiken puuttehessa seisoi vallan verhotoinna, putosi äkki-arvaamata taivaan tähdet alas maahan, muuttuen kiiltäviksi markoiksi, ja hän sen karkean paidan sijasta, jonka oli lapselle lahjoittanut, nyt yllänsä huomasi uuden, joka oli hienointa palttinaa. Sitten hän kaikki markat kokosi ja oli nyt rikas koko elin-ajaksensa.