SUOMI

Outolintu (Kiikkerin lintu)

ENGLISH

Fitcher's Bird


Oli muinoin velho ilkeä, joka köyhän ukon muotoiseksi muuttihe, kulki talosta taloon kerjäämässä sekä kaappasi mennessään kauniita tyttöjä. Kukaan ihminen ei tietänyt, mihin hän nämät vei, sillä heitä ei ikinä enään näkynyt. Kerta hän nyt astui erähäsen taloon, jonka isännällä oli kolme kaunista tytärtä. Ukko viheliäiseltä kerjäläis-paralta näytti ja kantoi selässänsä kontin, ikään-kuin ko'otaksensa siihen armo-lahjoja. Hän syötävää pyysi murusen, ja kun vanhin tytär tuli hänelle leivän-palaa antamaan, hän vain hiukan koski tyttöhön, ja tämä kohta hänen konttiinsa kopsahti. Sitten hän vilppaasti menojansa meni ja kantoi tyttösen kau'as, synkän metsän sydämmessä olevaan kotiinsa. Talossa kaikki oli kovin komeaa, ja ukko tytölle antoi, mitä tuo vain toivoi, sekä lausui hänelle: "täällä, armahaiseni sinun varmaankin tulee hyvä oltava, sillä saathan kaikkia, mitä sinua suinkin haluttaa!" Muutaman päivän kuluttua hän sitten sanoi: "minun täytyy lähteä pois kotoa ja vähäksi aikaa jättää sinut tänne yksiksesi, tässä talon avaimet ovat; kaikkia katselemassa sinun täällä sopii käydä kaikkialla, paitsi siinä yhdessä huoneessa, johonka pääsee tällä avaimella; sinne sinua menemästä kiellän kuoleman-rangaistuksen uhalla." Antoipa hän tytölle myöskin munan, sanoen: "varjele visusti tätä munaa! ja parasta lienee, että sen aina kannat kädessäs, sillä jos se hukkaan joutuisi, tuosta syntyisi kova onnettomuus." Tyttö avaimen ja munan otti sekä lupasi hyvin toimittaa kaikki. Miehen lähdettyä hän taloa rupesi kiertelemään alikerrasta aikain aina ylisille saakka sekä katseli kaikki paikat; huoneet kullasta kiilsivät ja hopeasta hohtivat, eikä hän mielestänsä milloinkaan ollut niin loistavaa komeutta nähnyt. Viimein hän myös tuli tuon kielletyn oven eteen ja aikoipa astua ohitse, mutta nyt uteliaisuus hänen valtasi. Olipa hänellä avain ja sehän muitten tapainen, hän siis tuon pisti suulle sekä väännähti hiemasen, ja jopa ovi äkkiä aukeni. Mutta mitä hän, sisälle astuttuansa, tuolla näki? keski-laattialla ison, verisen kattilan, siinä palasiksi hakatuita ihmis-ruumiita, ja kattilan vieressä puu-pölkyn sekä sen päällä tuiki terävän kirveen. Tästä tyttö niin pahasti pelästyi, että muna hänen kädestänsä laattialle kopsahti. Hän kyllä munansa tuolta taas otti ja koetti pyyhkiä veren pois, mutta turhaan, se ihan kohta taas tuli näkyviin, - parastansa pannen hän siinä maar pyyhki ja hieroi, mutta eipä vain saanut vertä lähtemään.
There was once a wizard who used to take the form of a poor man, and went to houses and begged, and caught pretty girls. No one knew whither he carried them, for they were never seen more. One day he appeared before the door of a man who had three pretty daughters; he looked like a poor weak beggar, and carried a basket on his back, as if he meant to collect charitable gifts in it. He begged for a little food, and when the eldest daughter came out and was just reaching him a piece of bread, he did but touch her, and she was forced to jump into his basket. Thereupon he hurried away with long strides, and carried her away into a dark forest to his house, which stood in the midst of it. Everything in the house was magnificent; he gave her whatsoever she could possibly desire, and said: "My darling, thou wilt certainly be happy with me, for thou hast everything thy heart can wish for." This lasted a few days, and then he said: "I must journey forth, and leave thee alone for a short time; there are the keys of the house; thou mayst go everywhere and look at everything except into one room, which this little key here opens, and there I forbid thee to go on pain of death." He likewise gave her an egg and said: "Preserve the egg carefully for me, and carry it continually about with thee, for a great misfortune would arise from the loss of it." She took the keys and the egg, and promised to obey him in everything. When he was gone, she went all round the house from the bottom to the top, and examined everything. The rooms shone with silver and gold, and she thought she had never seen such great splendour. At length she came to the forbidden door; she wished to pass it by, but curiosity let her have no rest. She examined the key, it looked just like any other; she put it in the keyhole and turned it a little, and the door sprang open. But what did she see when she went in? A great bloody basin stood in the middle of the room, and therein lay human beings, dead and hewn to pieces, and hard by was a block of wood, and a gleaming axe lay upon it. She was so terribly alarmed that the egg which she held in her hand fell into the basin. She got it out and washed the blood off, but in vain, it appeared again in a moment. She washed and scrubbed, but she could not get it out.


Eikä aikaakaan, jopa tuli velho matkoiltaan kotia ja pyysi ensi tehtäväksensä tytöltä avaimen ja munan. Pelosta vavisten tyttö net hänelle antoi, ja mies noista punaisista pilkuista heti huomasi, että tuo veri-kammiossa oli ollut. "Koskas vastoin minun tahtoani olet kamarissa käynyt," sanoi hän, "täytyy sinun myös vastoin omaa tahtoas palata sinne takaisin. Sinun elämäs on nyt loppunsa näkevä." Sitten hän tytön viskasi maahan, laahasi hänet hiuksista veri-kammioon, asetti hänen päänsä pölkylle, katkaisi häneltä kaulan sekä hakkasi palasiksi ruumiin, että veri punaisena virtasi pitkin laattiaa, ja heittipä viimein palat muitten joukkohon kattilaan.
It was not long before the man came back from his journey, and the first things which he asked for were the key and the egg. She gave them to him, but she trembled as she did so, and he saw at once by the red spots that she had been in the bloody chamber. "Since thou hast gone into the room against my will," said he, "thou shalt go back into it against thine own. Thy life is ended." He threw her down, dragged her thither by her hair, cut her head off on the block, and hewed her in pieces so that her blood ran on the ground. Then he threw her into the basin with the rest.


"Nytpä toista menen noutamaan," sanoi velho, muutti taas muotonsa ja tuli köyhänä ukkona äsken mainittuhun taloon kerjäämään. Silloin toinen tytär hänelle leipä-palasen toi, ja hän paljaalla koskemisellaan tytön kaappasi konttiinsa, sekä vei mennessänsä, kuten edellisenkin. Tämän ei paremmin käynyt kuin sisarenkaan, sillä uteliaisuus hänetkin valtasi, hän veri-kammiossa kävi ja täytyipä hänen, velhon palattua, heittää henkensä. Tuo sitten kotihinsa toi kolmannenkin sisaren. Mutta hän viekas ja viisas oli. Kun velho avaimen ja munan hänelle annettuaan oli pois lähtenyt, hän ensin munan pani tarkkaan taltehen, kävi sitten huoneita katsomassa ja meni viimein tuonne kiellettyyn kamariin. Ja voi! siellä vasta kauhea näky häntä kohtasi! Hänen molemmat rakkahat sisarensa kattilassa makasivat surkeasti surmattuina! Mutta hän kohta toimeen rupesi, haki heidän jäsenensä kokohon ja pani net paikoillensa, pään, ruumiin, käsi-varret ja sääret. Ja kun ei enään puuttunut mitään, jäsenet liikkua alkoivat ja liittyivät toisiinsa yhtehen; ja nuot molemmat tytöt silmänsä aukaisivat sekä muuttuivat taas eläviksi. Noh siinä nyt vasta iloissansa olivat, suutelivat ja syleilivät toisiansa! Sitten nuorin molemmat sisarensa vei kamarista ja pisti heidät piilohon. Mies ilkeä palattuansa avaimen sekä munan vaati, ja koskei niissä saattanut pienintäkään verenpilkkua selittää, sanoi hän: "sinä koetuksen olet kestänyt ja sentähden morsiamekseni pääset." Mutta nyt ei velho enään tytölle voinut mitään, vaan täytyipä hänen tehdä, mitä tuo vain tahtoi. "Hyvä se!" vastasi siis tyttö, "sinun kuitenkin ensin täytyy isälleni ja äidilleni toimittaa kultaa kopallisen sekä itse kantaa selässäsi tuo koppa sinne; minä sillä välin täällä häitä valmistelen." Tuosta hän omaan kamariinsa meni, jonne oli kätkenyt sisarensa. "Jo nyt on," hän heille lausui, "tulemaisillansa se hetki, jolloin teidät saan pelastetuksi, tuo ilkiö on itse kantava teitä taas kotia; mutta lähettäkää, kohta perille päästyänne minulle tänne apua." Sitten hän molemmat laski yhteen koppahan, ajoi heidän päällensä kultaa niin kosolta, ettei heitä hiukkaakaan näkynyt, huusi huonehesen velhon ja sanoi hänelle: "kanna nyt kotihini tämä koppanen, mutta älä matkalla pysäy lepäämään sillä minä akkunasta katsoen sen kyllä heti huomaan."
"Now I will fetch myself the second," said the wizard, and again he went to the house in the shape of a poor man, and begged. Then the second daughter brought him a piece of bread; he caught her like the first, by simply touching her, and carried her away. She did not fare better than her sister. She allowed herself to be led away by her curiosity, opened the door of the bloody chamber, looked in, and had to atone for it with her life on the wizard's return. Then he went and brought the third sister, but she was clever and crafty. When he had given her the keys and the egg, and had left her, she first put the egg away with great care, and then she examined the house, and at last went into the forbidden room. Alas, what did she behold! Both her sisters lay there in the basin, cruelly murdered, and cut in pieces. But she began to gather their limbs together and put them in order, head, body, arms and legs. And when nothing further was wanting the limbs began to move and unite themselves together, and both the maidens opened their eyes and were once more alive. Then they rejoiced and kissed and caressed each other. On his arrival, the man at once demanded the keys and the egg, and as he could perceive no trace of any blood on it, he said: "Thou hast stood the test, thou shalt be my bride." He now had no longer any power over her, and was forced to do whatsoever she desired. "Oh, very well," said she, "thou shalt first take a basketful of gold to my father and mother, and carry it thyself on thy back; in the meantime I will prepare for the wedding." Then she ran to her sisters, whom she had hidden in a little chamber, and said: "The moment has come when I can save you. The wretch shall himself carry you home again, but as soon as you are at home send help to me." She put both of them in a basket and covered them quite over with gold, so that nothing of them was to be seen, then she called in the wizard and said to him: "Now carry the basket away, but I shall look through my little window and watch to see if thou stoppest on the way to stand or to rest."


Velho selkäänsä nosti kopan ja läksi menemään, mutta tuo niin raskas oli, että hiki kasvoista tippui ja hän jo pelkäsi näännyksiin uupuvansa. Silloin hän kivelle istahti hiukan huoahtaaksensa, mutta kohta kopasta ääni huusi: "minä akkunasta katselen sekä näen, että sinä lepäämään rupeet, lähde heti liikkeelle!" Velho morsiamensa luuli huutavan ja nousipa kohta tietä taas tallustelemaan. Toisen kerran hän vielä istumaan aikoi, mutta kuuluihan jälleen; "minä akkunastani katselen ja näen sinun levähtävän: lähde ihan heti liikkeelle!" Ja milloin hän vain hiukankin pysähtyi, kohta tuo ääni taas huutamaan, kunnes hän hengästyneenä ja väsymyksestä, aivan uupumaisillaan viimein sai kopan kultineen tyttöineen kannetuksi heidän vanheimpansa talohon.
The wizard raised the basket on his back and went away with it, but it weighed him down so heavily that the perspiration streamed from his face. Then he sat down and wanted to rest awhile, but immediately one of the girls in the basket cried: "I am looking through my little window, and I see that thou art resting. Wilt thou go on at once?" He thought it was his bride who was calling that to him; and got up on his legs again. Once more he was going to sit down, but instantly she cried: "I am looking through my little window, and I see that thou art resting. Wilt thou go on directly?" And whenever he stood still, she cried this, and then he was forced to go onwards, until at last, groaning and out of breath, he took the basket with the gold and the two maidens into their parents' house.


Mutta tuolla kotona morsian häitä valmisteli. Hän irvi-hampaisen pääkallon koristi koreaksi, kantoi sen ylis-kamariin sekä asetti akkunasta katselemaan. Kävipä tuosta velhon ystäviä piloihin käskemässä, ja tämän tehtyänsä hän hunaja-astiaan hyppäsi, ratkoi sieltä noustuaan polstarin auki sekä kierieli höyhenissä ja näyttipä nyt kumman-näköiseltä linnulta, jota ei kukaan ihminen saattanut tytöksi tuntea. Sitten hän omaan kotihinsa läksi menemään, ja tiellä häntä tuli vastaan joukko hää-vieraita, jotka kysyivät:
At home, however, the bride prepared the marriage-feast, and sent invitations to the friends of the wizard. Then she took a skull with grinning teeth, put some ornaments on it and a wreath of flowers, carried it upstairs to the garret-window, and let it look out from thence. When all was ready, she got into a barrel of honey, and then cut the feather-bed open and rolled herself in it, until she looked like a wondrous bird, and no one could recognize her. Then she went out of the house, and on her way she met some of the wedding-guests, who asked:


"Kiikkerin lintu! mistä tulet sä?"
"O, Fitcher's bird, how com'st thou here?"

"Kiikki Kiikkeristä nyt tulen mä."
"I come from Fitcher's house quite near."

"Mitäpä nyt tehnee morsian nuori?"
"And what may the young bride be doing?"

"La'assut on huonehet puhtaaksi
"From cellar to garret she's swept all clean,

ja ullakon akkunasta katsoopi."
And now from the window she's peeping, I ween."


Sitten hän kohtasi kotia palaavan yljän, joka myöskin kysyi:
At last she met the bridegroom, who was coming slowly back. He, like the others, asked:


"Kiikkerin lintu! mistä tulet sä?"
"O, Fitcher's bird, how com'st thou here?"

"Kiikki Kiikkeristä nyt tulen mä."
"I come from Fitcher's house quite near."

"Mitäpä nyt tehnee morsiameni?"
"And what may the young bride be doing?

"La'assut on huonehet puhtaaksi
"From cellar to garret she's swept all clean,

ja ullakon akkunasta katsoopi."
And now from the window she's peeping, I ween."


Ylkä sinne kohden katsahti ja näkyipä tuolla tuo koristettu pää-kallo. Tämän hän morsiameksensa luuli sekä tervehti sitä ystävällisesti noikaten. Mutta kun hän vierainensa oli huonehesen ehtinyt, silloin saapui sisarien lähettämä apu. Kaikki ovet nyt suljettiin, ettei kukaan pääsisi pakohon, ja sytytettiimpä huone, jossa sitten velho joukkoinensa paloi poroksi.
The bridegroom looked up, saw the decked-out skull, thought it was his bride, and nodded to her, greeting her kindly. But when he and his guests had all gone into the house, the brothers and kinsmen of the bride, who had been sent to rescue her, arrived. They locked all the doors of the house, that no one might escape, set fire to it, and the wizard and all his crew had to burn.





Vertailla kahta kieltä:













Donations are welcomed & appreciated.


Thank you for your support.