ZH
VI
TR
RU
RO
PT
PL
NL
KO
JA
IT
HU
FR
FI
ES
EN
DE
DA
Grimmin sadut
Kaikki satuja Grimmin veljesten
grimmstories.com
|
etusivu
Etusivu
Tunnettuja Grimmin satuja
Luettelo saduista
Täydelliset luettelo
Aakkosellinen luettelo
Satunnainen satu
Englanti
Grimmstories.com
Translations in other languages are welcome
Please send them to
info@grimmstories.com
Grimmin saduista: "Kinder- und Hausmärchen"
Luettelo Grimmin saduista (Sivu 3)
edellinen sivu
seuraava sivu
1
2
3
4
5
6
7
041
Herra Hirmunen
Lue satu →
042
Kummisetä
Lue satu →
043
Trude-rouva
Olipa kerran pieni tyttö, joka oli itsepäinen ja pahankurinen, ja kun vanhemmat sanoivat hänelle jotakin, ei hän koskaan totellut. Mitenkä hänen siis olisi voinut käydä hyvin? Eräänä päivänä hän sanoi vanhemmilleen: - Olen kuullut niin paljon Trude-rouvasta, että haluaisin kerrankin mennä hänen luokseen käymään.
Lue satu →
044
Kuolema kummina
Lue satu →
045
Peukaloisen vaellus
Eräällä räätälillä oli poika pieni pikkarainen, joka ei ollut peukaloa pisempi ja siitä oli Peukaloisen nimen perinyt. Mutta pojulla rohkeutta oli rinnassa ja hän isällensä sanoi: isä kulta! minun täytyy ulos mailmalle lähteä. Oikeinhan, poikaseni! vanhus virkkoi, otti äimän, sulatti kynttilän-valkeassa siihen ponneksi lakkaa hiemasen sekä sanoi sitten: tästä saat matkalles myötäsi miekan.
Lue satu →
046
Outolintu (Kiikkerin lintu)
Oli muinoin velho ilkeä, joka köyhän ukon muotoiseksi muuttihe, kulki talosta taloon kerjäämässä sekä kaappasi mennessään kauniita tyttöjä. Kukaan ihminen ei tietänyt, mihin hän nämät vei, sillä heitä ei ikinä enään näkynyt. Kerta hän nyt astui erähäsen taloon, jonka isännällä oli kolme kaunista tytärtä.
Lue satu →
047
Kataja (Satu omena-puusta)
Jo nyt on aikoja, varmaankin kaksituhatta vuotta, kulunut siitä, jolloinka muinoin eli mies äveriäs, jolla oli ihana ja hurskas vaimo; nämät toisiansa hyvin rakastivat, mutta heillä ei lapsia ollut, vaikka hartahimmasti halasivat saadaksensa, ja vaimo tuota rukoili yöt päivät, vaan eipä vain heille lasta syntynytkään.
Lue satu →
048
Vanha Sulttaani
Lue satu →
049
Kuusi joutsenta
Lue satu →
050
Ruusunen
Ennen muinoin eli kuningas puolisoinensa, jotka jok'ikinen päivä huokailivat: oi jospa meillä toki olisi lapsi! mutta eipä heille lasta vain syntynyt. Tapahtuihan sitten, kerta kun kuningatar kylpemässä istui, että vedestä nousi sammakko, joka sanoi hänelle: sinun toivos on toteutuva; ennen-kuin on vuosi kulunut, olet sinä tyttären synnyttävä.
Lue satu →
051
Löytölintu
Oli muinoin metsän-vartia, joka metsälle meni, ja metsään tultuansa hän mielestänsä kuuli lapsen poraavan, hän tuota porun-ääntä kohden astui ja näkipä viimein korkean puun, jonka latvassa pieni tyttönen istui.
Lue satu →
052
Kuningas Rastaanparta
Eräällä kuninkaalla oli erin-omaisen ihana tytär, mutta tuo niin pöyhkeän ylpeä oli, ett'ei mikään kosia hänelle kelvannut. Toinen toisensa perästä häneltä sai rukkaset, ja päälliseksi hän heistä vielä pilkkaa teki. Kerta kuningas suuret pidot piti ja kutsui niihin sekä läheltä että kaukaa naima-haluisia miehiä.
Lue satu →
053
Lumikki
Kerta sydän-talvella, kun lumi-höytyvät höyhenen-pehmoisina pilvistä maahan putoilivat, muuan kuningatar neulomassa istui akkunan ääressä, jonka oli kehä mustaa ebenholtsia. Siinä lunta katsellen neuloissansa hän neulalla pisti sormeensa, ja lumelle kolme veri-pisaraa tipahti.
Lue satu →
054
Reppu, hattu ja torvi
Lue satu →
055
Tittelintuure (Rompanruoja)
Oli muinoin köyhä mylläri, jolla oli tytär ihana. Hän kerta kuninkaan puheille sattui ja sanoi silloin, arvollisemmalta muka näyttääksensä: onhan minulla tytär semmoinen, joka oljesta osaa kehrätä kultaa. Kuningas myllärille vastasi: noh sepä vasta konsti minun mielehiseni; jos tyttäres on niin näppärä, kuten kehut, lähetä hänet huomenna minun linnaani, minä hänen taitavuuttansa koetella tahdon.
Lue satu →
056
Rakas Roland
Lue satu →
057
Kultalintu
Lue satu →
058
Koira ja varpunen
Erään paimen-koiran oli isäntä häijy semmoinen, joka sitä nälällä kovin kiusasi. Kun ei se tätä kurjuutta kyennyt kau'emmin kestämään, se aivan huolissansa juoksi matkoihinsa. Maantiellä tuli vastaan varpunen, joka kysyi: koira veljyeni, miksi noin olet surullinen. Tähän tuo vastasi: minun on nälkä, enkä ollenkaan tiedä, mistä syötävää saisin.
Lue satu →
059
Reetu ja Kaisaliisa
Oli muinoin Reetu niminen mies ja Kaisaliisa niminen vaimo; he naimisissa olivat, elellen keskinäisessä sovussa, kuten vasta-nainehet ainakin. Eräänä päivänä Reetu sanoi: minä nyt pellolle lähden, Kaisaliisaseni; soisimpa halusta, että, kun työstäni palaan, pöydällä olisi jotakin paistettua syötäväkseni sekä kaljaa raikasta janohoni.
Lue satu →
060
Kaksi veljestä
Lue satu →
Tunnettuja Grimmin satuja
Tunnettuja Grimmin satuja →
edellinen sivu
seuraava sivu
1
2
3
4
5
6
7